perjantai 24. helmikuuta 2017

10 spesiaalifaktaa

1. Skylar Grey on ainoaa oikeaa koulutehtävientekomusiikkia. Mulla on aina kotona musiikkia soimassa taustalla, mutta jos alan tekemään koulutehtäviä, perussoittolistat vaihtuu aina Skylar Greyhyn. En varsinaisesti edes tiedä miksi; kyseisen mimmin musiikissa on vaan joku oikea taajuus millä mun on helppoa keskittyä. Klassinen musiikki ei ole koskaan iskenyt, ja akustiset soittolistat on helposti liian melankolisia, mutta sitten taas jollain perus top-listoilla soivien JVG:n tai Teflon Brotherssin tahtiin ei jotenkin oikein saa aikaan päteviä koulutekstejä. Kokeilkaa ihmeessä!

2. Poden suht vahvasti road ragea ihmisjoukoissa kävellessä. Huomauttaakseni, etten läheskään aina, mutta jos olen vähänkään kiireessä tai väsynyt, niin voi herranjestas sitä päänsisäisen jupinan määrää. Lisähuomautuksena vielä se että hei, mä olen maalta, joten what did you expect: ei meillä kotipuolessa vaan koskaan ollut tungosta... Ei vaan, kaipa se on niin, että lyhyet jalat on opettaneet ottamaan niitä askelia puolet enemmän kuin pitkäraajaisemmat toverini, ja vihaan maleksimista, joten oma kipitystahti on suhteellisen nopea.
3. Olen aina paljon mieluummin yliajoissa kuin edes tismalleen oikeaan aikaan. Pätee kouluun, tapaamisiin, ripsihuoltoon, mihin vaan. Vihaan myöhästelyä, ja tämän kyllä tunnistan tarttuneen vanhemmilta - oma isäni lähtee usein puolikin tuntia aikaisemmin matkaan kuin oikeasti tarvisi. Oon jo tottunut siihen, että esimerkiksi ripsihuoltoon lähtiessä ehdin hyvin selata läpi esimerkiksi Stadiumin ja BikBokin uutuudet, koska olen Kampissa kumminkin jo 15min etuajassa.

4. Kaikki mulle läheisimmät (snäppi)ystävät on saaneet tottua siihen, että mielelläni kidnappaisin jok'ikisen näkökenttään osuvan karvaturrin. Varsinkin kauppojen ulkopuolelle ostosten ajaksi jätetyistä ressukoista lähtee hyvin usein kuvallista todistusaineistoa eteenpäin. Tää koirakuume ei vaan taida hillittää ikinä.

5. Käytän valaistusta omassa kodissani mahdollisimman vähän. Niitä harvoja asioita joista pidän talvessa ovat pimeät illat, niistä jostain syystä nautin. Tässä on isot ikkunat, ja sälekaihtimia käytän pitkälti vain ainoastaan silloin, jos aurinko osuu meikatessa naamaan. Läppänä olen heittänyt tähän käytökseen myös sen selityksen, etten todellakaan tiedä millä tikapuilla tuun noi kattolamppujen hehkulamput vaihtamaan niiden palaessa joten niitä kannattaa säästellä, mutta voin luvata että kun se hetki koittaa, ei muuten taatusti naurata. nimimerkillä asunnossa jo valmiiksi katonrajassa sijainneen seinäkellon kesä- tai talviaikaan siirtämisen aina eteenpäin jollekkin pidemmälle ihmiselle buukannut
6. Kämppäaiheessa jos jatketaan, niin tajusin vasta noin vuoden verran tässä asunnossa asuttuani, että keittiön korkealla kaapilla on myös yläkaappi. Kyse ei siis ole mistään katonrajassa olevasta käyttökelvottomasta säilytystilasta, vaan mun oman normaalin näkökenttäni yläpuolella olevasta kaapista, jonne kyllä itsekin yllän ihan hyvin kurottelemalla. Mun keittiöhän on kokoluokkaa muutama neliö, joten sitä melkein luulisi että tuonkin olisi havainnut pikkusen aikasemmin...

7. Oon aivan pesusieni veden ja teen juomisen suhteen. Useamman kerran oon yrittänyt laskeskella että kuinka paljon juonkaan yhden päivän aikana, mutta aina jossain välillä 5-15 lasillinen/mukillinen se vaan unohtuu. Villi veikkaukseni lentäisi ehkä johonkin siihen 4-6 litran välille. Omistan ihan jonkin verran parin desin laseja ja mukeja, mutta omassa käytössä ne toimii lähinnä mittakuppeina, sillä eihän noihin mahdu kun pari hörppyä. 5dl teemukit ja reilun puolen litran sheikkerit sen sijaan toimii varsin hyvin mulle.
Tästä syystä aina erityisesti ulkomaille lähdettäessä täytyy olla tarkkana, koska kun jokapuolelta ei olekkaan saatavilla varmasti juomakelpoista vettä, alan nopsaan potemaan pienimuotoista nestehukkaa päänsärkyineen ynnä muuta pikkukivaa.

8. Käyn ruokakaupassa varmaan viitenä päivänä viikossa. Hei mä lupaan, joskus vielä opin käyttämään ostoslistaa! Aina sieltä unohtuu jotain mikä pitää seuraavana päivänä käydä hakemassa, sitten taas huomaan että seuraava juttu loppuu, sitten seuraava jne. Toisaalta myös, koska olen kuitenkin yksin asuva ja suhteellisen pienikokoinen naisihminen, niin koen paremmaksi vaihtoehdoksi ravata päivittäin lähikauppojen iloksi niissä, kuin että lataisin jääkaapin kerran viikossa tupaten täyteen, todetakseni loppuviikosta että jaa, kolmasosa roskiin koska en sitten syönytkään. Plus, että jos ostat kerralla sen 3-10 tavaraa, ei ostoskassikaan paina koskaan liikaa!
9. Tätä asiaa pidän ehkä aika vahvasti isona huonona puolena itsessäni, mutta: en ole koskaan oikein tykännyt lapsista. Heti ensimmäisenä teen selväksi, että mulle yhtään läheisempien ihmisten lapset on eri asia. Vahvimmat traumat asiaan liittyen varmasti syntyi yläaste- & lukiovuosina, kun matkustin jokainen aamu päiväkotilapsien kanssa kouluun. Voitte kuvitella, että yhdistelmänä 4-6h yössä nukkuva teini ja päiväkoti-ikäisten lapsien aamusirkus, johon vielä toisinaan liittyi kurkku suorana pikkusille huutava koulutaksinkuljettaja nosti allekirjoittaneen stressitasot aika tappiinsa joka ikinen aamu. Nykyään nää traumat alkaa jo pikkuhiljaa parantua, ja jopa toisinaan löydän itseni hymyilemästä vastaan tuleville pikkulapsille oikein hyvinä päivinä. Vauvakuume kylläkin edelleen kuulostaa omaan korvaan lähinnä sairaudelta. Mitenkäs se munkaltainen sanonta menikään, I'm looking for a right person who I can raise a dog with...

10. Teininä häpesin pirusti sitä että olin kotoisin maatilalta, mutta nykyään olen asiasta lähinnä ylpeä. Toi häpeäminen naurattaa nykyään siinäkin mielessä, että olihan se kotipaikkakunta nyt kokonaisuudessaankin aikamoinen takapajula. Nykyään pyrin kokemaan sen omaksi vahvuudekseni, että olen kasvanut maalla yritysperheessä, ja koen että mulle on näin annettu oikein mainiot puitteet selvitä eteenpäin hyvin erilaisissa tilanteissa elämässä. Vaikka viihdyn Helsingissä, niin kyllä sitä jo nykyään varsinkin osaa ja voi rehellisesti sanoa, että kyllähän maaseudussakin on paljon asioita, joita kaupungilla ei ole antaa. Viimeksi vanhemmilla käydessä seisoin yöllä hyvän hetken ulkona vain tähtitaivasta tuijotellen - se ei täällä todellakaan loista sillä tavoin. Enkä sano tätä mitenkään negatiivisena asiana muille, tai todeten että pääkaupunkiseudulta kotoisin olemisessa olisi jotain vikaa, mutta yksinkertaisesti koen että ainakin omalla kohdallani ne omat juuret on tuoneet luonteeseen tietynlaista maanläheisyyttä ja realistisuutta, jota en täältä välttämättä olisi itseeni löytänyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti