stressimörköjä

Viimeviikkoina stressinaiheita on löytynyt aika reippaasti ihan etsimättäkin. Koulussa periodin loppu tuo mukanaan tietysti kaikki viimeiset deadlinet, ryhmätöiden raportit, presentaatiot ja ensiviikolla vielä tentit. Kahta tenttiä lukuunottamatta hommat alkaa ainakin huomise jälkeen aika finaalissa, joten omakin mielenrauha nostaa tasojaan kun ei tarvitse jatkuvasti olla huolehtimassa että tuo, tuo ja tuokin pitäisi vielä tehdä,

Stressi vaikuttaa mulla aina heti uniin, ja varsinkin siihen että pyörin sängyssä illalla aina pidempään ja pidempään, Homma kärjistyi toissaöisiin luokattoman huonoihin uniin, kun jo valmiiksi alla oli useampi 6-7h uninen yö, ja sen viiden tunnin ajan mitä sain nukuttua säpsähtelin hereille korkeintaan tunnin välein. Tänään oli onneksi aikaa viimein taas nukkua pitkään, ja kahdeksan tunnin yöunien jälkeen pysyin hereillä tasan suunnilleen aamiaisen valmistamisen ja nauttimisen verran, ja sen jälkeen otin vielä sopivat pwo-unet. Puntti nousi nyt ihan kiitettävästi!
Toinen viimeviikkojen iso stressinaihe on tietysti ollut opiskelijana kesäsuunnitelmien tekeminen. Opiskelu kesällä ei kiehdo, mutta jollain pitää saada eläminen kustannettua, joten kesäduuni olisi hankittava. Back-up plan löytyy tähän aina landelta, mutta koska mulla on nyt aikalailla koko elämä Helsingissä, mielelläni vietän myös kesäni täällä. Vähän jännäsin miten käy, koska en hakemusta kovin moneen paikkaan laittanut, mikä oli toki täysin oma syy. Työhaastattelukutsu tuli ensimmäisenä paikkaan joka mua itseäni henkilökohtaisesti reippaasti eniten kiinnosti, ja mun onnekseni tiistaina tulikin soitto, että mun kohdalla duunit alkaa, tai oikeastaan tässä kirjoitellessa alkoi jo siellä,

Eilen tosissaan pääsin haastamaan taas huikeet suunnistustaitoni ihan mulle uusilla huudeilla Espoon Tapiolassa pyöriessä, ja myönnettäköön että tein ihan fiksun valinnan hypätessäni hyvissä ajoin kohteen lähelle saapuvaan bussiin, koska vähän haahuiluksihan se meni taas. Onneksi tää on opittu monelta edelliseltä kerralta, että pystyn aina saapumaan sovittuihin paikkoihin vähintäänkin ajallaan, kunhan vaan suosiolla otan siihen itselleni eksyksissä pyörimiseen aikaa myös. Ja hei, tässä tilanteessa sentään määränpäänä olleen kauppakeskuksen bongasin heti, mutta rempassa olleena oli vain ehkä hieman haasteita löytää se oikea paikka mistä pääsee oikeaan osaan sisälle. Mutta, loppu hyvin kaikki hyvin!
Ruoka- ja treenipuolella on myös tuntunut vähän pakollisella kaiken muun ohella löysätä hihnaa. Tunnen pääni ja kroppani kumminkin sen verran hyvin, että pitkällä tähtäimellä tuun kiittämään itseäni siitä. Jaksamista tukeva ruokavalio ja toisinaan melkolailla terapeuttisessa asemassa toimiva kuntosali on kuitenkin juurtuneet mun elämään jo niin syvälle, että tiedän asioiden palaavaan raiteilleen kyllä viikossa tai kahdessa, kunhan saa muut palaset taas loksahtelemaan paikoilleen. Ja tällä hetkellä juurikin tuntuu, että niin on taas käynyt, varmaan paremmin kuin moneen kuukauteen.