Monaco

Nizzan reissulla käytiin samalla tsekkaamassa lähistöllä sijaitseva Monaco. Meidän hotelli oli lähellä Nizzan päärautatieasemaa, jolta lähti aina pari junaa tunnissa kohteeseen, ja matka kesti sen noin 25 minuuttia. Lipun ostosta voin sanoa sen verran, että ranskalaiset automaatit tietysti toimivat vain ranskaksi, ja muutoinkin niiden tekniikka on vähän eroava. Jos ranskantaidot ovat siis tasoa alkeet-ei ollenkaan, suosittelen ehkä suosiolla suuntaamaan ihan lippuluukulle. Voin itsekin sanoa että tuli ihan voittajafiilis kun sain sieltä masiinasta oikeat lippuset pyöräytettyä...

Sitten itse Monacoon. Mulla ei kauheesti ollut odotuksia sen suhteen, kai tiesin että siellä ajetaan kovaa jollain ainakin joskus. Itsessään koko kaupunkihan on suht mielenkiintoinen nähtävyys, sillä kovin usein ei näe pientä ruhtinaskuntaa rakennettuna kokonaan jyrkkään merenrantarinteeseen. Noi korkeuserot Monacossa on jotenkin välillä tosi koomisen näkösiä, ja onhan se nyt vähän kummallista, että julkisten sijaan Monacossa liikutaan hisseillä eri kaupungin kerrosten välissä. Tosin, onhan se pelkästään fiksua, koska teiden kautta joudutaan tekemään aikamoista kiemuraa ja portaita saa kipitellä reidet hölläksi jokatapauksessa...

Nähtävyyksien puolesta tuli toki kierrettyä itse Monaco-Ville, jossa saatiin kokea, ettei kevät ehkä ole ollut ihan tyypillisimmillään muuallakaan Euroopassa - sattuipa nimittäin satamaan rakeita. Onneksi sitä edelsi rankkasadekuuro, sillä se pakotti ostamaan sateenvarjoja joiden suorassa kyyhöttää turvassa rakeilta, niin minä kuin ranskalaisnainen lapsineen, jotka näppärästi leiriytyivät hyvän suojan bongatessaan.

Raha näkyy ja kuuluu Monacossa ja onhan se nyt vähän hämmentävää alkuunsa nähdä Ferrareita perusjuttuna katukuvassa. Hyvin siisti kaupunki tietysti, ja ystävällistä porukkaa sielläkin. Yksi matkakohde oli vähän hakusessa, ja vanhemmanpuoleinen herrasmies ystävällisesti omalla kotimatkallaan jeesi meidät melkein perille saakka. Matkaan mahtuikin varmaan ainakin kolme hissiä välireitteineen, jotka olisivat muuten tosiaan tuottaneet hieman haasteita tottumattomalle Monacon matkaajalle.

Henkilökohtaisesti mun lempparipaikka Monacosta löytyi yllä näkyvästä Fontvieille-kaupunginosasta. Tähänkin maantieteellisesti lyhyeen matkaan mahtui varmaan 5 turhautumista, 3 eksymistä, 2 sadekuuroa, mutta loppujenlopuksi kohde löytyi kuin löytyikin sinnikkäällä etsimisellä. Tälle seuraavalle jutulle voin antaa myös hurjan ison suosituksen kaikille minkään tason kukkien ystäville: La Roseraie Princesse Grace.

Sateisellakin säällä sadat ja taas sadat ruusut sai kyllä lumottua kauneudellaan, ja ylipäätään puiston kauniilla ja sirolla ulkonäöllä. Sorsat polskimassa kauniissa suihkulähteessä oli ehdotonta plussaa! Muutenkin kyseisen ruusutarhan vieressä oli puisto, jossa pyöri niin jonkinlaisia hanhia, sorsia, ankkoja, puluja ja milloin mitäkin. Siis aivan huippu! Voin myöntää että olin aika yhtä innoissani siitä kuin noista ruusuista. Molemmat oli ihan Monacon helmiä.

Monacon reissun loppu kruunautui puistohetkellä, kun sitten viimeiseen määränpäähän ei enää millään yksinkertaisesti löydetty. Rivien väristä voi ehkä lukea sen, että oltiin kyseisessä paikassa enemmän hukassa kuin kartalla, ja voin sanoa rehellisesti, että omilla olemattomilla suunnistustaidoillani olisin varmaan ensimmäisen kuukauden aivan täysin vaan hukassa. Ei ehkä myöskään tule yllärinä, että tuli suhteellisen vahva kotiinpalufiilis jo sillä, että palattiin takaisin Monacosta Nizzaan, sen verran erikoinen paikka kyseessä. Suosittelen kyllä ehdottomasti ainakin kerran elämässään käymään pyörähtämässä jos lähistölle sattuu, kyllä sieltä ainakin ihmettelemistä löytyy!