lauantai 3. kesäkuuta 2017

Nizza

Nice est magnifique. Trés formidable capitale de la Côte d'Azur. Juste parfait.

Voisin listata aika paljon lisää ranskalaisia ylistyssanoja kuvaamaan fiilistäni tosta kaupungista. Euroopassa on tullut kierrettyä aika monta mestaa, mutta mikään ei ole koskaan kolahtanut yhtä totaalisesti ja lujaa kuin Nizza. Ranskalainen kulttuuri on ennenkin miellyttänyt, mutta siinä missä Pariisi, Bretagne sekä Normandian Mont Saint Michel ovat olleet toki mieleenpainuvia kohteita, koen itse Ranskan todellisen helmen löytyvän nimenomaan sen etelärannikolta. Olin yhtä hymyä toukokuisen pidennetyn viikonlopun, jonka vietin kyseisessä paikassa.
Sopivankokoinen kaupunki yhdistettynä sinisenä kimmeltävään mereen ja silmänkantamattomiin jatkuva kaunis rantaviiva olivat varmaan ne isoimmat elementit mitkä onnistuivat vakuuttamaan mut heti. Kaunis arkkitehtuuri, koristeelliset ranskalaiset parvekkeet miltei joka kerrostalossa, kukkaloistot puistoissa, kaikkea sitä. Lisäksi sain ehdottomasti elämäni parasta asiakaspalvelua Nizzassa. Huomaa, että siihen panostetaan vahvasti tuollapäin, ja tahdotaan pitääkin korkealla tasolla. Ravintoloissa käydessä tarjoilijat olivat tarkkoja, hoitivat asiansa hyvin, mutta heittivät kumminkin aina vähän ylimääräistä juttua ja pitivät jokainen hyvää huolta asiakkaistaan. Sama oli jok'ikisessä liikkeessä jossa vierailtiin, hotellin respassa ja ihan jo pelkästään kaupungin kaduilla ihmiset olivat ystävällisiä, lämpimiä, eläväisiä. Juuri se, mitä rakastan Eteläisemmässä Euroopassa.
Edellä mainituista syistä mulle tuli myös heti ensimmäisten päivien aikana kytevä ajatus siitä, että siinä missä nykyisin opiskelemani ala ja suuntaus hyvin mahdollisesti tulee mut viemään ulkomaille töihin jossain vaiheessa, Nizza ylipäätään tuntui paikalta, jonne olisi hyvä tehdä koti joksikin aikaa. Se tuntui heti kotoisalta ja haltuunotettavalta, ja koen, että kyseisellä kaupungilla voisi olla hyvää vaikutusta muhun itsenikin, tiettyihin piirteisiin ja luonteeseen. Ja olenhan mä jo pidemmän aikaa kokenut asian niin, että jos tahdon joskus ranskankielen kunnolla handlata, edellyttää se mulla senkielisessä maassa asustelua.

Jos koskaan tuollapäin pyörähdätte, niin maailman suurin suositus Nizzan vanhankaupungin laidalla kohoavalle Mont Boron -kukkulalle. Sen päälle kipuaminen on sopivaa aamu/päiväreippailua, ja kukkulan korkeuksissa pyörimiseen ja lumoavan kauniiden maisemien ihasteluun saa kyllä hyvin uppoamaan hetken jos toisenkin. Ranskan Riviera itsessään on superkaunista aluetta, ja niitä ranta-alueita kyllä ihastelee mielellään.
Kokonaisuudessaan Nizzan keskusta ja vanhakaupunki ovat kooltaan myös hyvin tiiviitä ja helposti haltuunotettavia ihan jalkaisin. Meidän hotelli sijaitsi vaan muutaman kadun päässä rantapromenadelta, Promenade des Anglaisilta, ja sitä tulikin käveltyä aika päivittäin. Rehellisesti sanottuna mä olisin voinut viettää (ainakin) yhden päivän ihan vaan kävellen edes takaisin tota rantaa, ihastellen sen kauniin pyöreitä pikkukiviä ja etsiskellen niistä kauneimpia yksilöitä.
Näinhän me tehtiinkin viimeisenä päivänä ihan pitkä tovi, lopputuloksena se, että mulla on nyt kotona tuikkkuastioissa pohjalla jokaisessa pieni kasa Nizzaa. Hauskintahan tässä operaatiossa oli se, että mulla oli vankka aikomus viimeistään lentokentällä sujauttaa ne jossain muovipussissa matkalaukun uumeniin, mutta siinä meni loppujenlopuksi lähemmäs puolisentoista viikkoa vielä reissun jälkeen, kunnes tajusin että hei, näähän löytyy vielä mun käsilaukkuni sivutaskun uumenista.
Viimeisenä päivänä juuri kun oltiin kävelemässä viimeistä kertaa rantapromenadea ja suuntaamassa vartin sisällä hotellille laukkuja hakemaan, sain mukaan vielä aivan ainutlaatuisen matkamuiston. Polttariporukka tuli kysymään, että josko tuleva morsian saisi toteuttaa tehtävänsä maalata ohikulkijoita mulle, ja tottakai tollaseen juttuun lähtee mielellään mukaan. Nyt mulla komeilee ikkunalaudalla aivan melkein näköiseni maalaus nimellä ja päiväyksellä varustettuna, aivan huippu lähtiäislahja. Ah Nice, je t'aime!
Nizzassa superpositiivista oli myös se, että siinä missä paikallisistakin valtaosa osasi hyvin englantia, niin siellä oli myös hyvin helppoa asioida ranskaksi, ja oma kielitaito saikin sen suhteen oikein toivotun kielikylvyn. Paikalliset oli innoissaan, jos edes pyrit asioimaan heidän kielellään. Se merci beaucoup -hokeminen meinasi kyllä jäädä vahvasti päälle, ja Helsinki-Vantaalle rantautuessa iski ihan pieni masennus siitä, että hei nyt mä en voikkaan enää yrittää höpötellä ranskaa päivät pitkät.
Voisin hehkuttaa ja kertoa Nizzasta ylistysjuttuja vielä vaikka päivät pitkät, mutta ehkä nyt on vahvimmat argumentit ladottu tiskiin siitä, että hei tyypit, menkää sinne, käykää! Aivan ihana kaupunki, aurinkoinen, kaunis ja lämminhenkinen. Omalta osalta iso plussa oli myös se, että Ranskalaista Kusmi-teetä löytyi ihan oman teekaupallisenkin verran, ja tähän myös sananen siitä nizzalaisesta asiakaspalvelusta. Mä olisin niin halunnut adoptoida myyjärouvan itelleni kolmanneksi isoäidikseni, oli niiin herttanen tapaus että sydän ihan suli. Antoi mukaan esitteitä, ilmaispusseja ja pisti tuotteet vielä ihanaan lahjakassiin. Oli ihan meidän hotellin kanssa samalla kadulla, Rue Dalpozzolla, ja aivan taatusti menen uudelleen kunhan uudelleen pääsen kyseiseen kaupunkiin suuntaamaan. Pienesti elättelen toiveita, että rahatilanne antaisi kesän jälkeen myöden, ja saisin napattua itselleni mieluisaa matkaseuraa siihen, että jos vaikka jonkun pienen viikonlopputripin saisi jo syyskuun alkupuolelle...

Mutta. Kaikenkaikkiaan. Merci beaucoup Nice <3 

2 kommenttia:

  1. Missä kaikkialla olet matkustanut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perus Viron ja Ruotsin kohteiden lisäksi Riika, Wien, Budapest, Praha, Kööpenhamina, Lontoo, Madrid, Zürich, Saksassa Berliini & Frankfurt, Italiassa Rooma, Viareggio, Pisa ja Firenze ja Ranskassa Pariisin ja Bretagnessa ympäriinsä pyörimisen lisäksi nyt toi Nizza. Niin ja Monacossa pyörähdettiin kanssa! Oliskohan nyt aika ruveta laajentaa tätä listaa Euroopan ulkopuolellekin :D

      Poista